Asiat muuttuvat käsittämättömiksi kun niitä tarkastelee natonalistisen viitekehyksen läpi. Nyt puhutaan eri maiden pankeista, vaikka pankit ovat yksityisessä omistuksessa ja niiden omistajat tekevät parhaansa välttyäkseen maksamaan veroja kotimaahansa. Jos muu ei auta rahat kätketään veroparatiiseihin, johon veroviranomainen ja oikeuslaitos suhtautuvat hyvin ymmärtäväisesti. Ja miksei suhtautuisi, sillä lait laaditaan elinkeinoelämän lobbareiden toiveiden mukaisesti.
Erityisen elegantin tästä nationalismi retoriikan (pankkien nimittäminen jonkin maan pankiksi) ja luovan verosuunnittelun yhdistelmästä tekee se että pankkien pelastamiseen niiden omistajat osallistuvat (vähintään) suhteellisesti pienemmällä osuudella kuin muut kansalaiset. Tämä johtuu siitä, että pankkien omistajat maksavat pienemmällä prosentilla veroja kuin muut.
Ottamatta kantaa millainen tapahtumakulku on 11/9 -iskujen takana nationalismiin nojautuva argumentti, jonka mukaan kyse ei voi olla sisäpiirin hommasta (inside job), koska miksi valtion johto tai tiedustelupiirit uhraisivat omia kansalaisiaan. No tunnetussa New American Century -asiakirjassa esitettiin toive "uudesta Pearl Harborista" masinoimaan kannatusta aggressiivisemman politiikan taustalle. Kyse ei suinkaan ollut mistään pakinasta vaan vakavasti otettavasta strategiapaperista. On olemassa myös historiallista tutkimusta, jonka mukaan myös alkuperäisen Pearl Harborin annettiin tapahtua, ennakkotiedoista huolimatta, samanlaisten tavoitteiden edistämiseksi.
Yhdysvaltain aselajien komentajien neuvosto (Joint Chiefs of Staff) laati 60-luvulla suunnitelman, joka tunnetaan nimellä "Operation Northwoods". Tarkoituksena oli tehdä terrori-iskuja ympäri maata ja pistää ne kuubalaisten piikkiin. Näin oli tarkoitus saada tukea hyökkäykselle Kuubaan.
Nyt täällä "vapaassa maailmassa" käytetään pehmeämpiä keinoja kansainvälisen pääoman tavoitteiden edistämiseksi. Demokratian epävarmuuksia poistetaan irrottamalla keskuspankit parlamenttien kontrollista, tarjoamalla poliitikoille valmiiksi kirjoitettuja lakiehdotuksia, solmimalla investointi sopimuksia ja sponsoroimalla "oikealle asialle" suopeita tiedotusvälineitä ja poliitikkoja. Ei tarvita ruskeita kirjekuoria laillinen vaalirahoitus, hyvä työpaikka poliittisen uran jälkeen tai vaikka varma sijoitusvinkki kelpaavat. Kyse ei ole mistään salaliitoista vaan yhteisen maailmankuvan ja tavoitteet jakavan eliitin yhteistoiminnasta.
Sitä joka yllä kerrotun perusteella syyttää tämän kirjoittajaa salaliittoteoreetikoksi ei järkipuhe selvästikään vakuuta. Hänelle voisi vastata vertauskuvalla eräästä Turhapuro-elokuvasta lainatun episodin avulla: Turhapuro esittelee vaimolle kehonsa ihmeellisyyksia. Hän saa varpaansa liikahtamaan jo toisella yrittämällä käskemällä sitä: "liikahta varpas!" Onnistuttuaan Turhapuro toteaa vielä riemukkaasti kaiken onnistuvan ilman vippaskonsteja: varvas liikahtaa aivoilta käskyn saatuaan naruilla auttamatta!
