Olemme parhaimmistomme välityksellä jatkuvasti järkyttyneitä Venäjän ihmisoikeustilanteesta. Sini Saarelan kannalta oli kuitenkin onnellista, että hän sattui kiinnittäytymään juuri venäläiseen alukseen (kuubalainen tai venezuelalainen alus olisi kelvannut tietysti vielä paremmin, mutta niitä liikkuu kaiketi aika vähän arktisilla alueilla). Saarela tuli toiseksi Guardianin vuoden henkilö -kilpailussa ja kerää suosiota myös luonnonsuojeluun yleensä vihamielisesti suhtautuvilta keskustelupalstojen äärioikeistolaisilta lynkkausjoukoilta. Häntä ihaillaan koko oikeistossa liberaaleista fasisteihin.
Köpelömmin olisivat asiat köyden takerruttua vaikka suomalaiseen alukseen. Samat piirit olisivat nimittäneet Saarelaa terroristiksi joka ansaitsee vähintään pitkän linnatuomion. Israelilaiset tai Yhdysvaltalaiset olisivat luultavasti lennättäneet paikalle erikoisjoukkojen sotilaita, jotka sitten olisivat ampuneet hänet "itsepuolustukseksi" tai "vahingossa" mihin hallituksemme olisi luonnollisesti suhtautunut suurella ymmärtämyksellä.
Ei Putininkaan joutuminen tiedotusvälineidemme tai Heidi Hautalan erittäin valikoivan ihmisoikeuskritiikin kohteeksi johdu niistä karkeista otteista, joilla hän kohtelee vastustajiaan. Ongelma on tottelemattomuus, jota Putin osoittaa länttä kohti. Jos Kremliin saataisiin vapaan maailman tavoitteita paremmin ymmärtävä isäntä kehotettaisiin Washingtonin pääkonttoriltakin Hautalaa kääntämään katseensa toisaalle. Minkä tämä tietysti tekisikin, sillä maailmassa monia muitakin tottelemattomia. Eritoten Venezuela jonka hallitusta H.H. "ansiokkaasti" onkin jo ehtinyt kritisoimaan.
Jeltsinin tyyppinen johtaja olisi vapaan maailman unelma. Kukaan ei ollut huolissaan ihmisoikeuksista kun hän pani panssarit tulittamaan hänelle niskuroivaa parlamenttia. Hän oli lännen lemmikki sillä hän tiesi paikkansa. Kansallisomaisuudesta sai rosvota rauhassa osansa, kun antoi riittävän osan parhaista paloista läntisille isännilleen ja huolehti siitä, että Venäjän romahtaminen kohti kehitysmaan asemaa sai jatkua.
Läntiset tahot ovat suurelta osin itse vastuussa Putinin nykyisestä asemasta. Varmistaakseen Jeltsinin itsevaltaista asemaa ulkomaiset konsultit ajoivat Venäjälle presidenttivaltaisen järjestelmän, jossa kansanedustuslaitos duumalle varataan keskustelukerhon asema. Tämä taas on omiaan murentamaan puolueiden uskottavuutta suhteessa presidenttiin. Operaatio oli tähdätty suosituinta puoluetta, kommunisteja vastaan.
Läntinen operaatio oli ajoittain pahasti vaakalaudalla. Vaikka Jeltsin kontrolloi tiedotusvälineitä hän oli vajonnut gallupien pohjalle (tämä ei tuolloin häirinnyt lainkaan meikäläisiä ihmisoikeuksien esitaistelijoita). Edelleen on arvoitus millä konsteilla hän teki maailmanennätyksellisen nopean nousun presidentin vaalien voittoon.
Venäjän maine ihmisoikeuksien noudattamisessa olisi helposti laitettu kuntoon. Sillä ei kuitenkaan olisi mitään tekemistä opposition kohtelun tai korruption kitkemisen kanssa. Jos Putin ottaisi enemmän mallia Jeltsinistä, antaisi läntisten firmojen hyödyntää rauhassa Venäjän luonnonvaroja ja kysyisi Washingtonista ohjeet kuinka turvallisuusneuvostossa on äänestettävä ja yleensäkin ulkopolitiikassa toimittava niin hän muuttuisi yhdessä yössä tyrannista demokratian sankariksi. Ja jos oppositiolla olisi jotakin nokan koputtamista tähän, niin hän ei pelkästään saisi, vaan olisi suorastaan velvoitettu panemaan nämä nykyiset terroristit järjestykseen keinoja kaihtamatta.
