EU-maiden valtionvarainministerit yrittävät ratkaista pikavauhtia, miten tulevaisuuden pankkikriisejä hoidellaan. Päätöksen takarajana on STT:n mukaan vuodenvaihde, joka tärkeä saavuttaa "markkinoiden luottamuksen" säilyttämiseksi. Kiire on kova vaikka edes mekanismeista ei olla vielä yksimielisyyttä. Kun päätöstä kiirehditään eivät epäröijät ehdi saamaan "huonoja ideoita".
Lehdistö puhuukin mielellään mekanismeista sekaantuen yksityiskohtiin, kun ainoa oikeasti merkittävä kysymys kuka maksaa ja kuinka paljon. Tästä ei tietysti riitä toimittajille kovin pitkäksi aikaa tarinaa iskettäväksi. Me tavallinen rahvas huolehdimme laskusta ja "piikki on auki". Se piikki ulottuu taivaaseen asti.
Mitään ei siis näköjään ole opittu näiden finanssikriisin vuosien aikana. Markkinoista puhutaan edelleen kuin maanpäälle laskeutuneesta jumalasta, jonka miellyttäminen on välttämätöntä, koska hän on aina "oikeassa". Markkinoita palvomalla ollaan tähän jamaan päädytty ja samalla linjalla näytetään jatkavan hamaan loppuun asti. Kun tätä menoa katselee voi vain kysellä ovatko poliitikkomme idiootteja vai läpeensä korruptoituneita ja kumpi olisi pahempi.
Systeemi olisi toki muutettavissa, mutta poliitikoillamme ei ole halua ryhtyä tähän. Osa ilmastotutkijoista on jo sitä mieltä ettei ympäristökriisiä pystytä ratkaisemaan kapitalismin puitteissa. Olisi otettava järki käteen, ruvettava suunnittelemaan tuotantoa ja kulutusta todellisten tarpeiden ja luonnon kestokyvyn mukaan. Laskentakapasiteettia löytyy paljon turhempiinkin asioihin ja tarpeita voitaisiiin selvittää kyselyiden avulla.
Talouden suunnittelu on jonkinlainen tabu markkinafundamentalismin aikakaudella. Mutta markkinat eivät meitä pelasta. Saastutusoikeuksilla voidaan kyllä tehdä bisnestä mutta raha ei korjaa ympäristötuhoja, vaikka erityisesti vihreät uskovat markkinamekanismin "pelastavan maailman". Ympäristötuhot ovat valitettavasti usein peruuttamattomia.
Olkaa huoleti porhot! Edellinen oli haaveilua. Kaikki kyllä jatkuu vanhaan "hyvään" malliin. Lasketaan vaan klemmareita, jonotetaan terveyskeskuksissa ja istutetaan lapsia homekouluissa, että saataisiin raavittua kokoon horjuvien pankkien palastamiseen tarvitttavat rahat. Tälle kitkuttamiselle ei ole loppua näkyvissä sillä tällä menettelyllä valtiot ottavat pankkien velat kantaakseen ja seuraava "mälli" rätkähtää silmille ennen kuin tätä saadaan maksettua.
Hiukan alkaa tuntua siltä, että tulevaisuuteen nähdäkseen tarvitsee vain matkustaa sinne mistä romaneja nykyisin tulee tänne kerjäämään. Tai ehkä Kreikassa voisi kaikkein parhaiten nähdä kuinka keinottelijoiden kolehtia kerätään rahvaan selkänahkaa säästämättä. Kreikan tie on meidänkin tiemme kun poliitikot keksivät verotuloillemme "parempaa" käyttöä kuin hyvinvointipalveluiden tuottamisen. Me huonosaattoisemmat voimme sitten ruveta vaikka kerjäämään tai kaupustelemaan kaikenlaista roinaa henkemme pitimiksi. Terveimmät ja nuorimmat meistä voivat vaikka myydä elimiään (siirtoihin tai lyhytaikaisempaan käyttöön).
Persuja voi lohduttaa sillä että köyhtymisen myötä kukaan ulkomaalainen tuskin enää haluaa tulla "hyötymään sosiaaliturvastamme". Meille muille, jos emme omista sijoituspankkia tai veroparatiisiyhtiötä, tulevaisuudella taitaa olla kovin vähän tarjottavaa.
