Rälläkkä soi ja kipinät sinkoilevat englantilaisen laatulehden, Guardianin toimitalon pohjakerroksessa, kun toimituksen edustajat yhteistuumin tiedusteluihmisten kanssa tuhoavat kannettavan tietokoneen, joka sisälsi Edward Snowdenilta saatua materiaalia. Tästä kertoi SVT:n tutkivan journalismin ohjelma Uppdrag Granskning viime viikolla. Joku irvileuka voisi väittää, että kyse on itsesensuurista tai riippumattoman tiedonvälityksen moraalisesta konkurssista. Näin ei tietenkään voi olla laita sillä tässäähän ollaan "vapaan maailman" ytimessä, paikassa joka Yhdistyneen Kuningaskunnan ohella tunnetaan myös USS Britanniana. Osa journalisteista kannattaa vapaata tiedonvälitystä. Toisinaan. Silloin kun aikaa uutteralta toiminnalta eliitin asiamiehenä sattuu liikenemään eikä se vahingoita isännän intressejä.
Vapaa tiedonvälitys ja mielipiteiden ilmaisu kuuluvat ihmisoikeuksiin. Se ei kuitenkaan koske johtavien länsimaiden tilannetta, koska esimerkiksi Anaïs Marinin (jonka ansiokkaasta toiminnasta toissapäivänä kerroin) kaltaiset ihmisoikeuksien esitaistelijat eivät meitä niistä valista. Vaikka Chelsea Manning heitetään Yhdysvalloissa vankilaan 35:ksi vuodeksi vain siksi, että hän on paljastanut vakavia sotarikoksia, häntä ei pidetä mielipidevankina. Sen sijaan esimerkiksi kuubalaiset Yhdysvaltain rahoittamat asiamiehet ovat. Yhdysvallat väittää vastustavansa kansainvälistä terrorismia, mutta tarjoaa silti turvapaikan kuubalaisen matkustajakoneen räjäyttäneelle terroristille.
Kuuba on muuten mielenkiintoinen esimerkki sikälikin, että sen käsitteleminen vaatii ihmisoikeuksien esitaistelijoilta tavallistakin suurempia ajatuspiruetteja. Kyllä siellä, siellä loukataan ihmisoikeuksia, mutta ylivoimaisesti räikeimmät ihmisoikeuksien loukkaukset tapahtuvat Guantanamon keskitysleirillä. Eikö siis vaadi etenkin yhdysvaltalaiselta kriitikolta aikamoista älyllistä kuperkeikkaa kritisoida Kuubaa ja unohtaa totaalisesti samalla saarella sijaitseva oma keskitysleiri Guantanamo. Pitäisiköhän kuubalaisten vankeinhoitoviranomaisten käydä Guantanamossa opintomatkalla perehtymässä länsimaisten ihmisoikeusstandardien mukaisiin "kuulustelutekniikoihin"?
Mielenkiintoinen ilmiö on myös tämä vakoilu. Koko "vapaa maailma" jahtaa Edward Snowdenia ja Julian Assangea vaarallisina vakoojina. Esimerkiksi kyberturvallisuus asiantuntija, sotatieteen tohtori ja upseeri on tuominnut Manningin toiminnan, mutta ei pidä minään NSA:n periaatteessa rajoittamatonta vakoilua. "Kaikkia vakoilevat kaikkia", toistelee eliittimme (olisi hauska nähdä jonkun kokeilevan oikeudessa, kuinka tämä argumentti uppoaa puolustuksena). Yhden harvoista kunniallisista poikkeuksista tämän vakoilujupakan käsittelyssä maassamme muodostaa tietoturvallisuusasiantuntija Mikko Hyppönen. Hän on todennut meidän olevan Yhdysvaltain kolonialismin alaisia.
Eivätkö asiat olekin menneet aivan nurinkurisiksi, kun meidän pitää perustella, miksi emme pidä siitä että meitä vakoillaan? Syyttömyyden todistamisesta on muutenkin tullut jonkinlainen uusi oikeusnormi. Todista ettet ole terroristi, ettei meidän tarvitse varmuuden vuoksi muiluttaa sinua Guantanamoon kidutettavaksi. Tai ehkä murhaamme sinut lennokillamme. Sukulaisesi saavat sitten yrittää parhaansa mukaan todistella epäluuloiselle medialle, ettet ollut terroristi. Ja ihan tasapuolisesti, olitpa sitten vanha mummo tai sylilapsi. Eliittimme viittaa näille seikoille kintaalla, koska suurin osa heille merkittävistä ihmisistä on "oikean värisiä". Heidän mahdollisuutensa tulla tapetuiksi muilutetuiksi kidutuskeskuksiin, varmuuden vuoksi, on paljon pienempi kuin tummaihoisilla kanssaihmisillämme. Peruste heidän piittaamattomuudelleen on siis rasistinen.
Se seikka minua on tämän NSA-skandaalin aikana kovasti askarruttanut on elinkeinoelämän vaitonaisuus. Normaalisti sen edustajat ovat kerkeästi vetoamassa liikesalaisuuteen. Muistakaamme vaikka muutaman vuoden takaista vaatimusta saada lukea työntekijöiden sähköpostit teollisuusvakoilun estämiseksi. Nyt NSA pääsee käsiksi materiaaliin oman mielensä mukaan, eikä mahdollinen yriysvakoilu yhtäkkiä ole mikään ongelma. Onko liikesalaisuuksiin vetoaminen siis pelkkää sumutusta vai uskovatko yritykset sokeasti NSA:han?
