Muistatteko kun Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö koki armon ja pääsi Tukholmassa muiden pohjoismaiden johtajien kanssa tapaamaan Yhdysvaltojen presidenttiä. Minulta ei kysytä, mutta jos kysyttäisiin, vuoden lehtikuvaksi valittaisiin otos jossa muikeasti hymyilevä Sauli Niinistö seisoo Barack Obaman vieressä. Kuvaan on tallentunut ekstaattinen hetki materialisoituneena ilmeenä joka selvästi ylittää Tasavallan Presidenttimme tavanomaisen elekielen.
Ymmärtääksemme presdenttimme ekstaasin meidän on käsitettävä millaisesta kohtaamisesta on kysymys. Obaman nimttäminen maailman vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi on vähättelyä, joka ei vielä kerro mitään hänen ylleen langetetusta suuruudesta. Osuvampaa olisi puhua jumalhahmosta, joka liikkuu maan päällä. Hänellä on kyseenalaistamaton valta päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta. Juridisesti se tietysti on kiellettyä, mutta asiasta huomauttaminen olisi yhtä huonoa käytösta kuin röyhtäily kirkossa. Sitä kutsutaan antiamerikkalaisuudeksi (aika osuvasti McCarthyn käyttämän terminologian mukaisesti).
Ylhäisen hahmon kohtaaminen saattoi presidenttimme ekstaasiin, jonka mainitsemani kuva niin mestarillisesti on tallentanut (vai olisiko nirvana osuvampi luonnehdinta?). Mutta mistä tilaisuudessa keskusteltiin? Kenties ihmisoikeuksista, joita muiden muassa maamme on yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa luvannut edistää. Heidän tunnetusti nerokkaan metodinsa avulla ihmisoikeuksien loukkaukset poistuvat, kun eliminoidaan sekä uhrit että tekijät mieluiten kymmenen kilometrin korkeudesta pommikoneilla tai lennokeilla, jolloin itse tappotyön suorittajat eivät altistu vastaiskuille tai traumatisoidu. Hygieenistä ja riskitöntä.
Yhdysvaltojen poliittiselle johdolle elämä tai sen materiaaliset edellytykset eivät kuulu ihmisoikeuksiin. Toisenlaisiakin käsityksiä on. Vielä Nurnbergin oikeudenkäynnissä hyökkäyssotaa pidettiin vakavana rikoksena koska se teki mahdottomaksi kaikkien muiden ihmisoikeuksien toteutumisen. Nykyään hyökkäyssotaa kutsutaan humanitaariseksi interventioksi. Sota on siis rauhaa, vai mitä, George Orwell?
