Useimmat meistä kai ajattelevat, että demokratia on hyvä juttu. Mutta olemmeko silti yksimielisiä? Demokratia on kansanvaltaa ja sen pitäisi toteuttaa kansan tahtoa. Suomea ja monia muita länsimaita pidetään esimerkillisinä demokratioina, mutta toteutuuko niissä kansa tahto? Tahdommeko tosiaan toisten olevan ylettömän rikkaita toisten nähdessä nälkää? Tahdommeko tosiaan valtioidemme lakkauttavan hyvinvointipalvelumme ja ryhtyvän keinottelijoiden vakuutusyhtiöiksi? Jos arvostamme demokratiamme nykytilaa vastauksen on kaiketi oltava myöntävä.
Itse vastaisin edellisiin kysymyksiin kieltävästi. Nykyisessä reaalidemokratiassa on suuria vikoja, mutta ne ovat parannettavissa. Tarvitaan lisää demokratiaa! Myös talous on saatava demokraattiseen kontrolliin. Tarvitaan suunnittelua, joka varmistaa niukentuvien luonnonvarojen tasapuolisen jakamisen ja tehokkaan käytön.
Jo se olisi jonkinlainen parannus jos ihmiset lakkaisivat äänestämästä etujensa vastaisesti. Ajatellaanpa esimerkiksi sairaanhoitajia. Kyseisen ammattikunnan keskuudessa kokoomus on epäilemättä ylivoimaisesti suosituin, vaikka kyseinen puolue onkin säännönmukaisesti etunenässä murentamassa sairaanhoitajien taloudellisia edellytyksiä hoitaa työnsä tahtomallaan korkealla tasolla.
Ei kokoomus tietenkään yksin ole vahtimassa suurpääoman etua. Samalla asialla ovat kaikki eduskuntapuolueet, mutta puhun kokoomuksesta koska se on tämän yhteisen ideologian perinteisin edustaja. Kun erilaiset asiantuntijat puhuvat vaalien alla puolueiden välisistä "ideologisista eroista" he tarkoittavat tosiasiassa eroja julkisuusstrategioissa. Julkisuusstrategiat sorvataan mainostoimistoissa, jotka miettivät millaiset mielikuvat, hokemat ja tempaukset houkuttelisivat parhaiten äänestäjiä. Jokainen puolue kauppaa samaa tavaraa (ideologisia eroja ei siis ole) vain pakkaukset poikkeavat toisistaan.
Meistä tuntuu, että mitään ei ole tehtävissä nykyisen suunnan muuttamiseksi. Me saatamme kuvitella että asiat rullaavat nykyisellä urallaan ihan omalla painollaan. Erehdys! Ei kansanvalta pysy omana irvikuvanaan ilman suuria ponnistuksia ja suoranaista neroutta, joka ansaitsee ihailumme ja ennen kaikkea väsymättömän mielenkiintomme mikäli haluamme saada muutoksia aikaan. Valtavirran media, mainos-, viestintä ja erilaiset PR-toimistot ruuttaavat uusliberaalin ideologian sumua silmiimme yötä päivää seitsemänä päivänä viikossa.
Uusliberaalin ideologian voima perustuu sen asemaan, jota italialainen marxilainen poliitikko ja filosofi Antonio Gramsci nimitti hegemoniseksi. Kun ideologia on hegemoninen se muodostaa maailmankuvan, jota pidetään "terveen järjen" mukaisena, siis itsestään selvyytenä, jonka vastustaminen vaikuttaa irrationaaliselta tai vähintäänkin epäilyttävältä. Sen näkee esimerkiksi siinä, ettei porvarillisen ideologian mukainen toiminta edellytä nykyään minkäänlaisia perusteluja toisin kuin siitä poikkeaminen. Sitä pidetään niin itsestään selvänä ettei sen mukaista toimintaa edes ajatella.
Pääoman hegemonian horjuttamiseksi tarvitaan uutta ajattelua. Gramscin mukaan tarvitaa niin sanottuja orgaanisia intellektuelleja, jotka ratkaisevat sosiaalisen ryhmänsä käytännöllisiä ongelmia ja johdonmukaistaa sen ajattelua käytännön filosofian (marxilaisuus) mukaisesti. Mutta miksipä odottaa intellektuellien ilmaantumista. Jokainen voi ryhtyä ajattelemaan itse. Kapitalismissa liittää valtavasti ristiriitaisuuksia ja järjettömyyksiä, joista aloittaa.
