Puolustusministeri Carl Haglund sanoi edellisessä A-studiossa, että valtion pitäisi tulla kokonaan pois pörssistä ja panna Solidium sileäksi. Sen sijaan rahaa voisi käyttää suomalaisen omistajuuden takaamiseen, esimerkiksi asiantuntijuuden säilymiseen kotimaassa. Tätä kotimaisuuden omistuksen mantraa ovat toistelleet vallassa olleet poliitikot vuorotellen, viimeksi Haglundin ohella ministeri Vapaavuori ja aikonaan miniterinä ollessaan myös Mauri Pekkarinen. Tarkoituksena ei siis ole, että turvattaisiin valtion omistajuus, sillä näiden kaikkien herrojen ideologiaan kuuluu ettei valtion pidä toimia omistajana.
Näin sivustakatsojana on jäänyt hieman epäselväksi mistä syystä kotimainen omistus takaisi mitään. Tämä kotimainen omistajahan voi milloin tahansa myydä sen taas ulkomaiselle omistajalle. Jos näistä asioista oltaisiin aidosti huolissaan, niin strategiset alat pidettäisiin visusti valtion hallussa, eikä vain laitettaisi nykykäytännön mukaan kuntoon ja kaupattaisi sitten halvalla yksityisille kapitalisteille.
Olisi piristävää nähdä joskus valtion omaisuudesta vastaavina ministereinä henkilöitä, joille tämä asema ei ole vain nautintaoikeus. Tähän asti olemme saaneet nähdä kerta toisensa jälkeen kuinka lypsäviä lehmiä pannaan lihoiksi. Pahimmassa tapauksessa, kuten tuppeensahatun uuniperunamiehen koplan hallitessa, valtion omaisuuden myynnistä saadut rahat on jaettu veronalennuksina porhoille, jotka ovat sitten voineet saamallaan potilla kiiruhtaa ostamaan edullisesti itselleen samaisen valtionyhtiön.
Eero Heinäluoma toivoi ministerinä ollessaan kapitalistien työllistävän, kun olivat kerran saaneet niin suuret veronalennukset. Tämän ison miehen ulina oli ministerille tyypillistä käytöstä, kiero ja tunnekylläinen vetoomus joka esitettiin tietoisena siitä ettei se saisi vastakaikua. Heinäluoman tapainen poliitikko, jolle uusliberalismi on toinen luonto tietää varsin hyvin ettei kapitalisti työllistä yhtään useampaa tekijää kuin sattuu tarvitsemaan, vaikka tälle kuinka suuret pinot rahaa lapioitaisiin. Ei vaalikarjan harhauttaminen tietenkään tee Heinäluomasta mitenkään erikoisen kieroa ihmistä. Jokainen, joka nykyisissä olosuhteissa kelpuutettaisiin ministeriksi menettelisi epäröimättä samoin. Ison miehen ulina vaan kiinnittää huomiota.
Ministerien ulospäin epäilyttävältä näyttävässä toiminnassa on vain kyse normaalista kapitalistiseen järjestelmään kuuluvasta rationaalisuudesta. He turvaavat tulevaisuutensa käyttämällä hyödykseen hallussaan olevia resursseja. Elinkeinoelämä tarjoaa mielellään ministerin uran päätyttyä töitä henkilöille, jotka ovat jo politiikassa osoittaneet ymmärtävänsä sen tarpeita. Näin esimerkiksi Suvi-Anne Siimes sai töitä Lääketeollisuuden päälobbarina kun oli hoitanut avokätisesti Mandatum kaupat Björn Wahlroosin kanssa niin että tämä saatiin Sammon pääjohtajaksi. Tämä akseli toimi sittemmin niin hyvin että entinen vasemmistolainen (jotkut tosiaan kuvittelivat hänen olevan vasemmistolainen) oli valmis ryhtymään äärioikeistolaisen Wahlroosin poliittiseksi tukijaksi.
