Puoluejohtajien keskustelu eilen A-studiossa poikkesi totusta käsikirjoituksesta siinä, että pääministeri Katainen varasti huumorimiehen roolin Timo Soinilta. En ole varma siitä oliko tämä hänen tarkoituksensa, mutta niin yhtä kaikki kävi.
Uuden koomikon esiinmarssi tapahtui siinä vaiheessa kun joku esitti jotain varovaisia varauksia vanhusten laitoshoidon vähennyksen suhteen. Tällöin Katainen sanoi uudistuksen epäilijöiltä puuttuvan edistysuskoa hieman samaan tapaan kuin hänen mukaansa niillä, jotka autojen syrjäytettyä hevoskyydin kuvittelivat että matkustelu loppuu kokonaan.
No nyt opittiin tämä kovasti ihmeellinen asia täällä matalimmissakin korsuissa. Palvelujen lakkauttaminen on siis nykykielellä edistystä. Itselleni mieleen nousevat kuvat kuuluvat kyllä pikemminkin aikaan ennen modernisaatiota: Samassa töllissä asuu useita sukupolvia ja vaimoihmiset huolehtivat niin lapsista kuin vanhuksistakin. Joku nuorempi lukija (jos sellaisia tällä palstalla on) saattaa ajatella idyllistä Koiramäen taloa, mutta minun mieleeni tulee Ryysyranta.
Avohoito kuulostaa tietysti äkistään hyvältä etenkin jos se on potilaan valittavissa. Enemmän on kuitenkin kuultu kertomuksia niistä ihmisistä, jotka haluaisivat laitokseen, mutta eivät pääse sinne vaikkeivat enää selviydykään yksin kotona. Yhteiskunnan kannalta on tietysti kätevää jättää vanhukset heitteille sillä näin päästään "taakasta" kätevästi eroon. Sama konsti on toiminut mielisairaiden kanssa, kun heidät kärrättiin pois laitoksista ja jätettiin heitteille vailla kunnollisia avohoidon palveluja.
Monessa suhteessa ollaan nyt taantumassa muinaisiin aikoihin. Mutta aika on kuitenkin uusi. Enää ei voi paeta erämaahan metsästelemään kun kaikki maat kuuluvat jollekin ja kohta on joku kyttä niskassa. Eikä pakeneminen houkuttele muutenkaan, sillä niin idylliseltä kuin erämaaelämä saattaa monista vaikuttaakin olisi siinä pysyväksi ratkaisuksi huonotkin puolensa. Muinaiset metsästäjät saattoivat kuolla nykyisin usemmiten parannettavissa oleviin vaivoihin, eikä tehokkaasta kivun lievityksestäkään ollut takeita.
Parannettavissa oleviin sairauksiin kuollaan nykypäivänäkin kehitysmaissa, kun lääketehtaat eivät välitä myydä tuotteitaan riittävän halvalla. Tämä saattaa olla edessä meilläkin mikäli emme pidä varaamme kaiken maailman koomikoiden kanssa. He nimittävät kasvavaa eriarvoisuutta sievästi vapaudeksi valita. Mutta miksi kukaan haluaisi valita esimerkiksi huonomman terveydenhoidon tai huonomman koulutuksen? Tämän täytyy olla vitsi, mutta koska en naura, minulla ei taida olla huumorin tajua.
